Alkajaiseksi hieman taustoja:


3 - 16 vuotiaana asuin maaseudulla, ja vaikk'emme maanviljelijäperhe olekaan vuodesta 1975 oman talon valmistuttua, runsaasti hyötykasveja kasvoi, ja yhä kasvaa, pihamaallamme. Kaupunkilaistuin siis teininä, mutta aikuisenakin olen pariin otteeseen asunut keskellä korpea alkeellisissa olosuhteissa, joten en siis olen betoniviidakkokasvatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Filosofiselta kannalta olen kait aina ollut jonkin sortin luomuhippi ja viherpiipertäjä, i.e. elämäntapaluonnonsuojelija, kyllä, kuulun yhä Luontoliittoon.

Teininä jo ilahduin siitä, että ihmisen vastuusta ympäristötuhoihin edes alettiin puhua, jotkutpa oikein yrittivät saada toimintaakin alulle, saivatkin, mikä on hyvä homma. Kun tätä uuden vuosituhannen meininkiä ällisteleepi, tulee mieleen, jotta asennekasvatus on tosiaankin tarpeen, varsinkin kaupunkilaisille, ja kaikille asennevammaisille maalaisille kanssa. Vaan sitä en ymmärrä, että päävastuu jätteiden lajittelusta ja käyttökelpoisen materiaalin kierrätyksestä sysättiinkin pysyvästi ja lopullisesti yksityisten kansalaisten hommaksi, yhteisvastuullisuudesta kehuvat olevan kysymys. Sehän olisikin hienoa, se yhteisvastuu, että jätekuormituksen kustannukset jaettaisiin kertymäosuuden mukaan esimerkiksi. Kas kun yhdyskuntajätteen osuus oli 2005 kokonaiskuormituksesta 3%, niin voisi kuvitella tuottajienkin kykenevän osallistumaan tähän menoerään, en tosin tiedä vaikka niin tekisivätkin. Arvelenpa, että vaikutusmahdollisuuteni laajemmin saastumisen ja päästöjen vähentämiseen ei ehkä tuon osuuden kyseessä ollessa saata olla hirveän merkittävä. Tosin en silti jätä lajittelematta, vaikka se kuuluisikin ensisijaisesti niille tuottajille, sillä enhän minä halua ostaa jätteitä, vaan tarvitsemiani tuotteita. Vajaat kymmenen vuotta sitten keskustelin useinkin erään "yhdyskuntajätteenjälkikäsittelijän", itse hän käytti käsitettä "paskakuski", kanssa siitä jälkikäsittelystä nimenomaan. Vilpittömästi toivon, että asian tila olisi jo radikaalisti muuttunut, sillä tuolloin tilanne oli se, ettei biojätteestä saatavaa maa-ainesta huolinut kukaan, edes ilmaiseksi paikalle tuotuna! Sen sijaan ne muut jäteastiat, lajittelua näet, kaatopaikalla, menivät jo samaan kuormaankin, kumminkin tyhjennettiin ihan samaan paikkaan kaikki, tämä seikka ei varsinaisesti rohkaissut jatkamaan lajittelua, vaan kun olen lapsellinen idealisti, saatanpa lajitella yhä vaan. Keräyspaperikin loppujen lopuksi hyödyttää lähinnä järjestelmän ylläpitäjiä, ja uusiopaperin käyttö, esim. kustantajilta, on oikeastaan vain myyntikikka, sillä eihän siinä puhaassa juuri mitään säästy. Paitsi puita, huudahtaa sisäinen hippiparkani, jotka tuskin kotomaastamme pääsee loppumaan, ellei sitten valtio pääse supermetsänomistajaksi, Natura2000 voinee auttaa jonkun verran siinä, siis valtion hallinnan kasvussa = EU, loppujen lopuksi. Jostain kumman syystä me, eli valtio, olemme se omistaja, joka pohjoisessa hakkasi vaarojen laet ja monet muutkin paikat avohakkuilla paljaaksi lopullisesti, eikä taatusti kasva takaisin ne metsät! Ne riistoporvarit, siis yksityiset metsänomistajat - nuo "todelliset uhat luonnolle"?, ovat niin ahneita, että oikein pitävät huolta metsistään, jopa istuttavat aina uusia taimia hakkuu-aukeat täyteen + lannoittavatkin, kummaa väkeä. No joo, olkoon tällä kertaa tässä.

Ympäristöstään tulee huolehtia ja pyrkiä löytämään kestävät, järkevät, ja käytännölliset keinot siihen, meidänkin, mutta entäpä ne tuottajat?