Huaa-haa, kospistaa...


Syyskuussa tuli oltua nivelreuman kuntotuskurssilla 17 vrk, ja joulukuussa 3, ja se olikin varsin paikallaan, nimittäin vastaavan tietomäärän itsekseen hommaamiseen olisi varmaan mennyt aikas kauan. Varsin hyvän kipinän antoi ns. itsehoidolle ja olipahan vaan mahtavaa toljottaa -110 asteen olosuhteissa, tai oikeastaan sen jälkeen oli pari kolme tuntia kivutonta, rentoa kivaa! Tunnetusti meikälle tekee hyvää myös talviuinti, vaan eihän tänä talvena ole ollut vieläkään pakkasta riittävän montaa päivää peräkkäin, ei sinne avantoon kehtaa mennä tällaisilla suojasäillä. No, sen kurssin jälkeen heti muutettiin lääkitystä, ja kappas vaan, menikin liki neljä kuukautta tosi kipeänä ja tohjona, parisen viikkoa on nyt ollut vasta parempaa.

Reumalääkäri pisti lähetteen TAYS'in kuntoutustutkimuspoliklinikalle, ja colonoskopiaan - huh, huh! - ,  ja homma alkoi tuossa kolme viikkoa sitten lääkärin tutkimuksella/tapaamisella, ja sain tietysti päivitetyt diagnoosit - niistä kenties myöhemmin jotain. Odotettavissa on psykologisia testejä, päihdepsykiatrin tutkimukset ja sittemmin hoitokokous, johon pitäisi reumalääkärinkin saapua. Tässä kohtaa on melko hankalaa arvioida ko. tutkimuksen mahdollista hyötyä, mutta koetan ainakin suhtautua siihen positiivisesti, ja kukaties yllättyä ymmyrkäiseksi sen johdettua oppisopimuskoulutukseen... vaikka mistäs sen tietää, taitaa olla kuitenkin itsestä ja asenteesta eniten kiinni tämäkin homma.

Joo, aikahan sen sitten... Mutta muuten menee mukavasti, rouvakin sai töitä, ja soittamisen eteen on tullut tehtyä töitä melkoisesti, näillä näkymin tullee jatkossakin tehdyksi. Kukkuu, kuvaruutukuulumisiin!