Näinä päivinä elo maistuu varsin hyvältä: syksyt on yleensä reumakroonikolle kärvistelyä, vaan tänä vuonna kivut onkin pysynyt lähes olemattomissa, mistä sentään älyän olla kiitollinen lähes joka päivä. Kuten myös siitä, että inhan lääkeriippuvuuden poistumisesta alkaa olla kaksi vuotta, 13. päivä se muistaakseni oli kun lähdin niistä vierottumaan.

Ammatinhankinnallekin kuuluu pelkkää hyvää, sikäli kun kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, aloitan ihan oikeat työt ensi vuoden alusta, jippii! Siinä määrin kyynisyys muistuttaa olemassa olostaan, etten ihan vielä ole juhlia järjestänyt, enkä järjestäkään ennen kuin on nimet papereissa ja ensimmäinen työpäivä takana. Juhlat tosin lienevät pienimuotoiset ja sitäkin yksityisemmät, jospa vaikka vaimon kanssa elokuviin, tai jotain muuta yhtä hurjaa.

Kosketelkaa toisianne, kunn! M