Maaliskuun alustahan kokeiltu on, vaan mitä olen tullut tehneeksi? Alunperin sovimme yhdistyksen toiminnanjohtajan kanssa, että toimin ainakin kokkina, kun edellisen työrupeamankin sellaisena vietin, ja hän siellä kävikin jonkun kerran patojeni ääressä. Siispä ruokaa on tullut tehdyksi, mikä onkin mukavaa puuhaa, jopa siinä määrin, että mielelläni hankkisin virallisen aseman rivikokkina, ellen olisi reumaatikko... tuskinpa vain niveleni ammattimaista kokkausta läpi vuoden kestäisivät. Mistäpä sitä varmaksi voi tietää, vaan kannattaako opiskella noin epävarmalla prognoosilla, ei varmaankaan.

Yhdistyksen toimenkuvan myötä, ikään kuin bonuksena, saa toimia "ohjaajana" ja sekundäärisenä tukihenkilönä päihdekuntoutujille, mikä, kas kummaa, auttaa pitämään oman suhteen päihteisiin varsin etäisenä, ts. eipä juuri tee mieli lähteä "parille oluelle", päin vastoin... hyvä juttu! Tämä kokemus kyllä tuuppii tuonne sosiaali- ja terveysalan suuntaan, tosin en ollut sitä pois sulkenutkaan.

Jostain kumman syystä olen, ainakin aikuisikäni, pitänyt tuollaisista rehdeistä käytännön töistä, ja toki jo parikymppisenä olisin halunnut opiskella puutarha-alaa ja soitinrakennusta, vaikka oikein tavan puusepäksikin, vaan kun tiesin jo silloin varsin hyvin sairastavani reumaa, joten...
Niin, tällä rupeamalla on päässyt kokeilemaan miten mahtaa paikat kestää rakennustöitä ja yllättävän hyvin ovat kestäneet, paitsi sitten kun ilmanala kääntyy matalapaineeksi. Väkisin tulee mieleen, jotta tulisi muuttaa vaikkapa Espanjaan voidakseen tehdä sellaista työtä mistä jopa pitäisi. Vai Afrikkaan lähetystyöhön, vai hä? Ajan oloon varmasti selviää minullekin tehtävä ja paikka ja sitä paitsi fiilis on hyvä näinkin ( katsotaan nyt ensin mihin tämä nykyinen puuha johtaa, eikö... ) Pari kuvaa "oikeista töistä".