Yksi homma on tuon koiran hoito, eläin saapui kolme viikkoa sitten ja viettää myös tulevat kolme viikkoa meillä. Kun koira on hyväluontoinen ja nähnyt yhtä ja toista seitsemän vuoden aikana, on hoito sinällään helppoa kuin sipulimakkaran syönti, tuleepa itsekin liikkuttua noin 300% enemmän ja oikein hikoiluun asti, mikä normaalisti vaatisi ankarat neuvottelut mukavuudenhalun kanssa. Taloudessa kun on yksi astmaatikko, joka vielä on allerginen sille sun tälle, koiraa tuskin tulee vakituiseksi matkaseuraksi, joten tästä tilaisuudesta tuleekin otettua ilo irti joka päivä!

Pikkupalkalla työskentelykin maistuu mainiolta, kun korvaus ja kuormitus on hyvässä suhteessa, eikä ympäristökään ole lainkaan pöllömpi, kuten kuvasta näkyy.

Sielläpä sitten kahvilaa/kanttiinia pyöritellään marraskuulle, jos Luoja suo, eikä jatkosta viime vuosien valossa ole tolkkua tässä kohtaa päätänsä vaivata. Ammatillisen kuntoutuksen suhteen voi, ja tuleekin, sen verran nähdä vaivaa, että selvittää hieman koulutus tarjontaa ensi vuoden keväimelle.

Keittiössä tuollaista(kin).